Miscellaneous

 

Kilkki

In Finnish Kilkki means small creature living on the bottom of artic Oceans and Baltic sea, see Wikipedia article. However, it is not clear whether Kilkki refers originally to that creature or whether it was used as a surname because of  another reason. The name has been used at least 400 years, maybe even longer in the south-eastern part of Finland.

Kalevi

Kalevi has the same origin as Kaleva, which, of course, hints to Kalevala, the national epic of Finland. 

Kuvia 11.12.2016

kuva1b.JPG

50v

Tausta

Nämä ajatelmat on kirjoitettu keväällä 2007 tarkoituksena pukea jotain ajatuksia tiivistettyyn muotoon. Periaatteessa ajatelmat selittävät itse itsensä, joten on parempi etten selitä enempää.

 

1. Lahjoitus       

Lähestyn vääjäämättä 50 vuoden (merkityksetöntä) paalua. Merkityksettömyyden tunnetta hälventääkseni olen tehnyt jotain ennen tekemätöntä, eli 50 ajatelmaa.   

Ilman ylimääräistä kannustinta nämä olisivat jääneet julkaisematta, sillä sen verran outoja ja henkilökohtaisia näistä lopulta tuli. Sekä kirjoittamisen että lukemisen kannustimena on toivomukseni että jokainen lukija lahjoittaisi 50 senttiä jokaista riittävän ansiokkaaksi katsomaansa ajatelmaa kohti Unicefin tilille (http://www.unicef.fi/tee_lahjoitus):

            Nordea 152930-87             

            Sampo 800014-300001  

            viestikenttään merkintä ”50 ajatelmaa”.

Toivon että nämä ajatelmat riittävät kohtuulliseen lahjoitukseen riippumatta siitä oletko koskaan kuullut kirjoittajasta tai milloin satuit näitä ajatelmia lukemaan.

Nämä ajatelmat on tarkoitettu sekä luettaviksi että kierrätettäviksi. Mitään muuta rajoitusta ajatelmien edelleen lähettämiseen, julkaisemiseen ja jakeluun ei ole kuin että tämän ensimmäisen ajatelman sisällön tulee säilyä muuttumattomana.

Lue näitä ajatelmia siis avoimin mielin, nauti niistä jotka siihen antavat aiheen, kyseenalaista ne, jotka sen ansaitsevat ja lopulta kulje niitä ajatustesi polkuja, jotka eteen ilmestyvät. Ehkä ajatuksemme kohtaavat joskus toisensa.

2.  Määritelmä

Ajatelma on jotain, joka aiheuttaa samantyyppisen tunteen kuin lause: ajatelma on lause tai lauseiden joukko, joka herättää tunteen, että se on ajatelma.

Ajatelma kulkee siis jonkin kehän, kuljettaa jotain mukanaan, hivelee matkan varrella lukijan mieltä ja lopulta kiertyy takaisin itseensä.

 3.  Arvo

Ajatelmalla ei ole totuusarvoa, sillä on vain tunnearvo.  

4.  Kapriisi

Mikä on se tunne, jonka haluaisin lukijan kokevan? Viisaushermoja hivelevä, eli tunne siitä että ajatelman pinnan alla saattaisi piillä jotain. Jos jokin ajatelma ei ole riittävän viisas hiveleväksi, voihan se silti olla hupaisuushermoja kutittava. Voit vaikka ajatella erilaisia hermoja, pitkä ja lyhyitä, kireitä ja löysiä, jotka soivat erilaisia tunteita. Jos hermoa sopivasti hivelee, tunne on miellyttävä ja voi jopa johtaa uuteen ajatusten ja tunteiden kehään.

Täydellisenä voisin pitää sellaista tulosta, jossa lukija tuntisi jotain samankaltaista kuin musiikkia kuunnellessaan. Kadonneen ajan etsintä voisi vastata fantastista sinfoniaa; nämä ajatelmat voisivat olla kapriisi tunteelle ja järjelle. Jos kuuntelet lukemisen aikana musiikkia, voit samalla tutkiskella, syntyykö lukemisen ja musiikin välillä vuoropuhelua tai -soittoa.

Entä jos musiikin luomilla tunteilla on sittenkin jokin olennainen ero verrattuna lukukokemuksen tuottamiin tunteisiin? Toisaalta, miksi ihmeessä evoluutio olisi rakentanut erillisen tunnejärjestelmän lukemiselle ja millä ajalla, sillä lukukokemushan on syntynyt evoluution viimeisen silmänräpäyksen aikana.

5. Oleminen

Alussa oli sana. Lopussa on musiikki. Välissä olemme.

6. Varoitus     

Elämä aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.

7. Vaikutus

Evoluutio ei ole valmistanut meitä tekemään merkittäviä päätöksiä pelkän kirjoitetun sanan perusteella. Vaikka sanat herättävät tunteita, ne ovat liian sisäisiä ja niiden merkitys liian avoin, jotta ne voisivat tuottaa luotettavan tunteen. Todellinen, vakaa päätös vaatii kehän, joka kulkee todellisuuden kautta. 

Jos yrität itse vaikuttaa tunteisiisi omilla sanoillasi, se on kuin puhaltaisit purjeeseen kun istut veneessä. Parempi on puhaltaa veteen ja ihailla hetken aikaa veteen syntyviä kehiä.

8. Kehä       

Ajatelma on kehä. Jotkut kehät vain kääntävät itsensä nurin. Lauseen "tämä lause on epätosi" kehä on niin pieni, ettei se kerro juuri mitään todellisuudesta.

Monimutkaisempi polku on lauseella "olen vaatimaton", sillä se pitää sanottuna sisällään sekä sanojan että kuulijan. Sanoja siis sanoo että hän on enemmän kuin mitä antaa ymmärtää ja mitä kuulija siis alun perin olettaa. Sanoja on siis pikemminkin vaativa kuin vaatimaton. Mutta jos kuulija ymmärtää asian siten että sanoja oikeastaan sanoikin "vaadin sinua uskomaan että olen enemmän kuin uskot", niin alkuperäinen päättely ei enää pädekään, koska sanoja ei varsinaisesti väitä olevansa vaatimaton. Lause "olen vaatimaton" ei siis ole niinkään väittämä sanojasta vaan sen merkitys on siinä häilyvyydessä, jonka se aiheuttaa sanojan ja kuulijan välillä. Tämä on vaatimaton ajatelma.

9. Evoluutio

Mielemme on niin monimuotoinen, että en voi kuin hämmästellä.

Jollain hyvin konkreettisella tavalla kukin tunnetila vie mukanaan syvyyksiin tai taivaiseen, mikä minnekin. Kaikki nuo tunnetilat ovat osa meitä kaikkia, sillä meillä on yhteinen historia, esihistoria, kulttuurin ja fyysisen olemuksemme evoluutio. Ja kaikilla tunnetiloilla täytyy olla jokin tehtävä, sillä jokainen niistä on voinut säilyä osana mieltämme vain parantamalla elämässä selviytymistä ja lisääntymistä.

Kun itsessämme on jotain mitä emme voi kuin hämmästellä, siinä on evoluutiolla sormensa pelissä.

Suhtautukaamme siis kaikkiin, outoihinkin, tunteisiin niiden ansaitsemalla kunnioituksella. Evoluutio on ehkä tuottanut tunteemme, mutta mitä kunnioitamme kunnioittaessamme evoluutiota? Evoluutiohan on vain yksi ajatelma.

10. Käskyt     

Evoluution kymmenen käskyä

    • Usko kaikkeen mikä edistää lisääntymistäsi.
  • Älä usko mihinkään liikaa, sillä kaikki on kuitenkin sattuman varassa.
  • Lepää riittävästi, sillä muuten käy heikosti.
  • Se mitä sinä teet vanhemmillesi, jälkeläisesi tekevät sinulle - ajattele sitä.
  • Älä tapa niitä, joilla on melkein samat geenit kuin itselläsi.
  • Valitse parisi huolellisesti ja käyttäydy hänen kanssaan lajisi luonteen mukaisesti.
  • Älä huijaa niitä, joilla on melkein samat geenit kuin itselläsi, sillä olet heistä riippuvainen.
  • Luota siihen, minkä aidosti tunnet oikeaksi.
  • Keksi itse omat käskysi.
  • Ymmärrä toisten käskyt, sillä kaikilla on kuitenkin omansa.      

11. Tunne     

Kaikki se mitä näissä ajatelmissa on kirjoitettu, näyttää järjen tuottamalta, järjen jota kieli ja kirjoitus palvelevat. Silti, viimeinen sana on aina tunteilla. Tunne kysyy, tuottaako jokin merkkien yhdistelmä tunteen, joka vastaa sitä odotusta, joka ennen kielellistä muotoilua ja kirjoittamista ajattelijalla oli. Ja tunne vastaa yleensä ei, sillä miten järki ylipäätään voisi kuvata tunteita, varsinkaan äärimmäisiä?

Voin ajatella näitä ajatelmia tunteita hyödyntäen, mutta kirjoitettuna ajatelmat näyttävät itsepintaisesti pysyvän mielen järjellisessä kolkassa - pääseekö täältä mitenkään pois?

12. Runo

Voisiko ajatelma olla runo vaikka ajattelija ei ole runoilija? Jospa puristan jotain tunnetta ja katson mitä paperille (näppäimistölle, ruudulle) tipahtaa, näin:

     olemattomuuden tunne 
          häilyvä 
     kulkee läpi kehon 
          hivellen sieltä täältä

     palaten suhteen alkuun, 
          jota ei ole
     etsien suhteen loppua, 
  
       jota ei halua

     asettautuu tahmeana 
          kaiken keskelle 
     yrittää nukkua, 
          pois 

    ajatukset takertuvat 
          tahmeuteen 
    kietoutuvat olemattomuuteen 
          haihtuvat itseensä

Tämä ajatelma taitaa olla liiaksi järjen muokkaamaa, jotta tämä olisi puhdasta tunnetta, oikeaa runoutta. Jatketaan siis ajatelmilla.

13. Järki       

Mihin järkeä siis tarvitaan? Järki voi keksiä selityksiä sille käyttäytymisellemme, jonka tunteemme aiheuttavat. Selitysten tehtävä on vakuuttaa sekä itsemme että toiset siitä, että käyttäytymisemme oli järkevää.

14. Laskenta

Matematiikka on puhtainta järkeä. Voisimmeko laskea tunteita?

Joukko henkilöitä haluaa arvioida eri asioiden ansiokkuutta, päättääkseen mikä asia ansaitsisi suurimman huomion ja mikä joutaisi unholaan.

Ansiokkuuden arviointi on sellaisenaan puhdasta tunnetta. Jotta järki voisi käsitellä tunnekokemuksia, tunteet pitää siis muuntaa järjen käsittämään muotoon. Tai oikeastaan on ensin rakennettava rinnakkainen järjellinen järjestelmä, esimerkiksi asteikko nollasta kymmeneen, joka kuvaa tunnetta asioiden ansiokkuudesta. Sitten jokainen henkilö käyttää tuota järjen järjestelmää ja antaa jonkin numeron jokaiselle asialle. Lopuksi henkilö arvioi vastaavatko annetut numeeriset arvot juuri hänen tunnettaan asian ansiokkuudesta. Tämä vertailu lukujen ja tunteiden välillä tapahtuu tunnetasolla, sillä järjestä siihen ei ole.

Jos halutaan päätyä yhteisesti hyväksyttyyn lopputulokseen, tarvitaan vielä jokin järjestelmä, jolla annetut lukuarvot yhdistetään. Entä jos yksi henkilö antaa muutamalle asialle numeron kymmenen ja lopuille nollan, kun taas toinen henkilö antaa vain lukuja viisi ja kuusi? Jälkimmäinen henkilö ei välttämättä tunne lopputulosta oikeutetuksi, jos se määräytyy suoraan lukuarvojen keskiarvosta. Toisaalta jos jälkimmäisen henkilön arvioita korostetaan, voi lopputulos tuntua ensimmäisestä henkilöstä väärältä. Jälleen siis palasimme tunteisiin.

Järjen tehtävänä on siis vain rakentaa järjestelmiä, jotka tuntuvat oikeilta, kaikki muu on tunnetta. Lisäksi järjestelmän oikeuden arviointiin tarvitaan järjestelmä, jonka on tunnuttava oikealta.

Näiden ajatelmien arvioinnin järjestelmä on esitetty ensimmäisessä ajatelmassa.

15. Sana     

Onko yksittäisellä sanalla jokin merkitys? Jos on, niin onko se järjen vai tunteen alueella? Kielitiede tuntuu väittävän, että merkitys on jotain järjellistä, puristettavissa ennalta annettuun muottiin. Tämä ajatelma sitä vastoin väittää, että todellinen merkitys voi olla vain tunteen alueella.

Voin ajatella ajattelevani seuraavalla tavalla. Ajatellaan esimerkiksi edellistä lausetta. Lausetta lukiessa kukin sana herättää tietyn tunteen ja lopulta sanat yhdessä herättävät tunteiden kirjon. Mutta missä on yksittäisen sanan merkitys? Yksittäisellä sanalla ei ole merkitystä sellaisenaan, sillä sanan merkityksen muodostavat kaikki sen yhteydet muihin sanoihin ja tunteisiin yhdessä. Jokainen sanan järjellinen selitys on vain tuon yhteysverkoston jonkun osan karkea kuvaus.

Voidaan tietysti ajatella että esimerkiksi sanalla yksi on konkreettinen merkitys todellisuudessa. Tämä ajatus johtaa kuitenkin harhaan, sillä ensisijaisesti myös sanan yksi merkitys on niissä suhteissa, jotka sillä on muihin sanoihin ja tunteisiin. Yksi noista tunteista on se, että sanalla yksi on yksiselitteinen vastine todellisuudessa.

16. Sateenkaari     

Haluaisin ehkä väittää, että olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tunnetilat, vaan sehän olisi sama kuin väittää, että olen nähnyt kaikki mahdolliset värit, mikä on ilmeisen epätosi väittämä, koska en ole nähnyt röntgensäteitä enkä radion aaltoja.

Ovatko tunteet sitten olennaisesti samankaltaisia kuin värit? Olisiko vain eripituisia aaltoja, jotka tuottaisivat erilaisia tunteita? Lopputuloksena voisi olla tunteiden sateenkaari. 

Sateenkaari voi olla kaunis katseltava, mutta silloinkin tarvitaan riittävä etäisyys, sillä sateen alta näkyy vain sadetta. Samoin tunnetilojen kirjossa on kauneutta, mutta vain sopivan etäisyyden päästä katsottuna. Tunnemyrskyn alla voi saada rakeita niskaansa ja pelätä salamaa, eikä kauneus ole silloin päällimmäisenä mielessä.

17. Tsunami     

Tunteita on keveitä kuin laineen liplatus ja hyökyviä kuin tsunami. Koko tämä tunteiden kirjo on meissä kaikissa läsnä, joskus pinnassa mutta enimmäkseen piilossa. Jossain sisimmässämme piilee siis tuo outo taipumus tunnetsunamiin. Miksi ylipäätään on mahdollista, että yksi tunne peittää kaiken muun, myös järjen, alleen?

Voitko siis jäädä rannalle odottamaan tunnetsunamia, tai edes kunnon maininkia, joka sentään on paljon vaarattomampi ja käy sekin elämyksestä? Järjen kyky pysäyttää äärimmäinen tunne on yhtä heikko kuin käden kyky pysäyttää tsunami. Tunnemainingilla voi sen sijaan opetella lainelautailemaan, mutta sekin vaatii paneutumista asiaan ja varautumista takaiskuihin.

Miten toivottaman vaikeaa onkaan kirjoittaa järkevää ajatelmaa äärimmäisistä tunteista, ehkä se on lähtökohtaisesti mahdotonta. Olisi parasta unohtaa koko ajatelma, ellei meillä olisi vielä 33 ajatelmaa jäljellä.

18. Osiot     

Mielemme osiot. Tuntuu siltä kuin sijoittaisimme jokaisen henkilön johonkin mielemme osioon ja sitten kun henkilö on asettunut osioonsa, henkilön siirtäminen tietoisella päätöksellä toiseen osioon on toivottoman vaikeaa. Jokaiseen osioon on liittyneenä tietyt tunteet, jopa niin että jotkut osiot näyttävät olevan valmiiksi asennettuina mieleemme kaikkine tunteineen, vain odottaen jotain jolla osion voisi täyttää.

Tämä ajatelma voi kuulostaa epäilyttävältä, sillä tässähän väitetään että lokerointi on välttämätön osa meitä. Epäilyttävääkin ajatelmaa voi käyttää selitelmien rakentamiseen.

Jos asia olisi jotenkin muuten (eli mitään mielen osioita ei olisi emmekä niitä tarvitsisi), niin miten selitämme sen, että teemme äärimmäisen pitkälle meneviä johtopäätöksiä meille uudesta henkilöstä muutaman ensimmäisen sekunnin aikana; olemme lähes välittömästi kykeneviä lukuisiin voimakkaisiin tunnereaktioihin. Eikä meillä yleensä ole mitään järjellistä selitystä noille tunteille, ne vain tuntuvat ilmestyvän kuin tyhjästä.

Entä kun vertaamme kahta henkilöä keskenään? Jos henkilöt ovat saman tyypin osiossa, voimme pystyä järkevään vertailuun henkilöiden ominaisuuksista, koska perustavat tunnereaktiot ovat samoja. Sen sijaan jos kyseiset henkilöt ovat eri tyypin osioissa, ja osioihin liittyvät tunteet ovat voimakkaita, järkevä vertailu on mahdotonta. Erityisen mahdotonta vertailu on silloin kun toinen henkilöistä on sijoitettu rakastumisen osioon.

19. Tietoisuus     

Tunteista tekee tärkeän se ilmeinen tosiasia, että voimme olla niistä tietoisia.

Onko tietoisuudella sellaisenaan mitään jatkuvuutta? Oletetaan että juuri sinun muistiisi liittyvä tietoisuus vaihdetaan yön aikana toiseen, vaikkapa siihen tietoisuuteen, joka liittyi tämän ajatelman kirjoittajan muistiin silloin kun tämä lause kirjoitettiin. Voit pitää tätä äärimmäisen epätodennäköisenä tapahtumana - mutta silti, onko mitään mikä voisi todistaa ettei juuri näin tapahtunut viime yönä? Sillä kaikki mitä muistat on muistissa, ei tietoisuudessa sinänsä. Voihan olla, että tietoisuudet ovat häilyviä ja lentelevät sinne tänne mielensä mukaan (tosin juuri väitin että tietoisuudella ei ole muistia eikä siten ilmeisesti mitään mieltäkään) ja tarttuvat sopivaan kohtaan jotain mekanismia, joka mahdollisesti liittää sen johonkin muistiin. Kääntäen voimme kysyä mikä tietoisuutta ylipäätään pitää kiinni jossain. Voisimmeko sitoa tietoisuuden kiinni pöydän jalkaan? Sillä fysiikan kannalta pöydän jalalla ja aivoillamme on tuskin mitään eroa, samoja kvarkkeja kaikki tyynni. Ehkä nykyinen tietoisuutesi kiinnittyykin huomenna vahingossa pöydän jalkaan. Mieti sitä.

20. Muisti     

Fyysinen tunne on muistin apuväline. Kaukana toisistaan sijaitsevat mielemme osiot saattavat siis keskustella kehomme kautta. Yksi muistin elementti on häpeä painamassa hartioita ja toinen pelon ahdistava rengas rinnan ympärillä. Tätä fyysiseen kehoomme liittyvää tunnetta voivat sitten eri mielemme osiot käyttää niin kuin parhaaksi tuntevat. Kun ajatelma on riittävän kevyt, se tuottaa vain keveyden tunteen, joka haihtuu ennen kuin ajatelma on lopussa.

21. Elämä     

Olkoon elämä siis kehä.

Silloin kun arvioimme vaikkapa jonkin teon oikeutusta, tunteemme kohdistuu kehän yksittäiseen pisteeseen. Esimerkki: Onko oikein vai väärin sanoa toiselle, että tämä on käyttäytynyt järjettömästi tai tunteettomasti? Tunne voi sanoa että väittämä on tosi, jolloin se myös esittää vaatimuksen, että asia pitäisi ilmaista, välittömästi. Piste.

Entä kehä. Sanomisella on lukuisia seurauksia, riippumatta alkuperäisen väittämän totuus- tai tunnearvosta. Järki voi yrittää arvioida jonkin kehän eri pisteiden arvoa ja mielekkyyttä ja lopulta kokonaisuuden järkevyyttä.

Silloin kun haluamme keskustella asiasta muiden kanssa, esitämme johonkin kehään liittyviä perusteluja (ellemme sitten tyydy toteamaan, että satuimme nyt vain haluamaan jotain asiaa, vaikkapa toisen toteamista järjettömäksi tai tunteettomaksi). Mutta kehiä on aina monia: järjen perustelut käyttävät yleensä kehää, joka muodostuu myönteisistä seurauksista. Jos tunne valitsee tämän kehän, niin järki on vain tunteen oiva apuväline.

Tämä ajatelma pyrki sanomaan jotain tunteiden ja järjen suhteesta pisteen ja kehän kautta, mutta ei oikein päätynyt mihinkään. Pitäisikö tämä ajatelma tuomita järjettömäksi tai tunteettomaksi (ovatko nämä sanat synonyymeja vai vastakohtia?)?

22. Jumaluus     

Jumaluus on ajatus äärettömästä kehästä. Tietoisuutemme on yksi piste tuolla kehällä. Uskontojen jumaluudet ovat parhaimmillaankin vain suuria kehiä. Voiko koskaan olla paluuta äärettömyydestä, todellisesta jumaluudesta?

Äärellinen evoluutio ei ole kokenut äärettömyyttä, eikä meillä siten voi olla mitään sen tuottamaa kykyä ymmärtää äärettömyyttä. Mutta miksi meillä, kyvyttömillä, on tarve ymmärtää jumaluutta? Jokin haihtuva tunne jumaluudesta meillä joka tapauksessa on, mutta samalla saatamme ajatella, että jokainen ajatelma on vain eräs evoluution ilmentymä. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Oletko muuten ajatellut sitä, että jos maailmoja on todella ääretön määrä, jokainen mahdollinen asia, äärimmäisen epätodennäköiseltä vaikuttavakin, väistämättä tapahtuu. Esimerkiksi, että jokainen, joka lukee tämän ajatelman, muuttuu kissaksi, elää tuhat vuotta ja vastaa kaikkiin kysymyksiin oikein. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta silti loogisesti mahdollista, ainakin jonkin oudon kvanttifysiikan tulkinnan mukaan. Voisimme saavuttaa varmuuden tästä vain jos kulkisimme läpi jumaluuden äärettömän kehän.

23. Merkityksetön     

Tämän ajatelman tarkoitus on olla merkityksetön. Hyvä lukija, voit tämän ajatelman ajan ajatella omia ajatuksiasi, tai voit olla hetken ajattelematta mitään.

24. Tunnesäätö

Jos olet hyvin herkkä tunteille, vältät luultavasti voimakkaita tunnekokemuksia. Mutta tunnejärjestelmän yleisenä taipumuksena on, että tunteet pyrkivät pysymään keskimäärin tietyllä tasolla, riippumatta niistä kokemuksista joita kohtaamme. Eli tunteiden välttelystä seuraa entistä suurempi tunneherkkyys. Sama toimii toiseenkin suuntaan: epäherkkyys tai tunteettomuus johtaa voimakkaiden tunnekokemusten hakemiseen ja sitä kautta tilaan, jossa tavalliset kokemukset eivät tunnu enää miltään.

Toisaalta, evoluution luomana koko tunnejärjestelmän on täytynyt olla meille jotenkin edullinen. Ristiriita on siinä, että nykymaailmassa voimme itse päättää, paremmin kuin koskaan aikaisemman evoluution aikana, siitä minkälaisia tunnekokemuksia kohtaamme. 

Onko siis valinnanvapaus kirous, joka johtaa äärimmäisiin tunneilmiöihin? Jos haluamme säilyttää sekä valinnanvapauden että tasapainoisen mielen, onko ainoa toivomme järki? Järki siis sanoo että jos olet yliherkkä, kohtaa tarkoituksellisesti voimakkaita tunteita, ja jos olet aliherkkä, pidättäydy ylenmääräisestä tunteiden kokemisesta.

Mutta tuntuuko tämä sellaiselta ajatelmalta, että tällä voisi olla mitään vaikutusta todelliseen käytökseemme? Epäilen, koska tällaisena tämä ajatelma lienee toiselle liikaa ja toiselle liian vähän.

25. Nuorallatanssi     

Parisuhde on kuin nuorallatanssi - tasapainon menetys voi olla kohtalokasta.

26. Valinta     

Entä jos kaikki tunteemme palautuvat sittenkin parinvalintaan.

Evoluutiossa parin valinta on kaiken keskiössä ja tunteemme ovat syntyneet evoluution tuloksena.Tämä ajatelma voi siis kuulostaa sekä liioitellulta että itsestään selvältä.

Jos tämä ajatelma on edes likipitäen tosi, kaikella mitä teemme on taipumus sotkeutua parinvalintaan, halusimmepa sitä tai emme ja tiedostimmepa sen tai emme. Ainakin tämä selittäisi sen, miksi parinvalintaan liittyvillä tunteilla on taipumus sotkea koko muu elämä. Näyttää siltä että tunteet tietävät mihin tarkoitukseen ne on alun perin luotu, mutta ne eivät halua kertoa tarkoitustaan meille. Vaan eipä tarvitse katsoa kuin muutama mainos, niin tämä ajatelma alkaa tuntua turhalta.

27. Nelinpeli     

Jaetaan kaikille 5 korttia. Jokainen pelaaja saa valita 3 korttia, jotka pelaaja näyttää muille pelin alussa. Pelin loppuu silloin kun jollakin pelaajalla on näyttämänsä 3 korttia uudestaan kädessään.

Ensimmäiselle kierroksella kukin pelaaja ottaa näyttämänsä 3 korttia käteensä ja antaa yhden niistä kullekin muulle 3 pelaajalle ilman että muut pelaajat näkevät annettuja kortteja. Muilla kierroksilla annettavat kortit saa valita vapaasti kaikkien 5 kortin joukosta. Kortit annetaan samanaikaisesti siten, että 2 korttia laitetaan vastaanottavan pelaajan eteen kuvapuoli alaspäin ja 1 kortti kuvapuoli ylöspäin. Kukin pelaaja itse saa päättää (joutuu päättämään), kenelle antaa näkyvän kortin.

Korteilla on seuraavat merkitykset:

            Hertta: rakastan sinua

            Ruutu: kunnioitan sinua

            Pata: olet minulle yhdentekevä

            Risti: vihaan sinua

Nämä merkitykset pitää lausua julki ennen pelin alkua ja aina jos joku pelaaja niin vaatii.

Kuka on pelin voittaja? Voittajana voi pitää itseään esimerkiksi:

            pelaaja, joka sai korttinsa takaisin, eli lopetti pelin,

            pelaaja, joka sai eniten herttoja,

            pelaaja, joka antoi eniten herttoja tai

            pelaaja, joka oli rehellisin.

Osa peliä on siis sen päättäminen kuka on pelin varsinainen voittaja, kenenkin mielestä.

Jokainen pelaa tätä peliä omalla vastuullaan.

28. Suhteet     

Voi pojat ja miksei tytötkin, uskokaa, … siis mitä pitäisikään uskoa? Voiko elämänkokemuksen koskaan puristaa uskottaviksi sanoiksi? En tiedä, mutta kokeilkaa mielessänne ajatusta, että jokainen ihminen koostuu ainoastaan ja vain niistä suhteista, joita hänellä on muihin ihmisiin. Ei siis ole mitään itseä, jonka voisi erottaa kaikista muista tekemättä elämää suurempaa väkivaltaa. Voi olla, että korkeimman asteen mietiskelijä pääsee tilaan, jossa ei ole lainkaan ihmissuhteita. Mutta sikäli kuin olen ymmärtänyt, tuo tila on pikemminkin tyhjyys kuin elämä. Todellisuudessa elämme vain suhteissa muihin. Ihminen on sana. Minä on yksi.

29. Ero     

Kaikki tämä pohdinta kehistä, tunteista ja merkityksistä on parhaimmillaankin vain viihdyttävää ilman todellisia tunteita herättävää kysymystä. Jos uskomme onnellisuustutkimuksia, ja miksemme uskoisi, nykyelämän todellinen kysymys on, mikä on se tapahtumasarja, joka johtaa avioeroihin, silloinkin kun edellytykset olisivat olemassa, jopa niin, että mitä paremmat ulkoiset edellytykset sitä todennäköisempi ero näyttää olevan?

Onko tämä liian vakava tai monimutkainen aihe ajatelmaksi? Ei kai nyt sentään. Jos tunne ja järki eivät yhdessä ratkaise jotain ongelmaa, niin ajatelmien kevytterapia on viimeinen oljenkortemme.

30. Mestari       

Jos parisuhteessakin pätee se yleinen sääntö, että harjoitus tekee mestarin, niin mitä meidän pitäisi ajatella? Oletettavasti mestarin parisuhteet ovat parempia kuin noviisin. Mutta jos taidot kertyvät erilaisten kokemusten kautta, niin erilaisia parisuhteita täytyy harjoittaa riittävästi, jotta voisi saavuttaa mestaruuden (huippu-urheilijatkin käyvät lukuisilla etelän leireillä). Mutta mikä on silloin ennuste mestarin uudelle parisuhteelle? Loistava mutta lyhyt. Eli pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että lyhyt parisuhde on paras mahdollinen parisuhde?

Jos parisuhteeseen järjestetään valintakoe, niin voisi olettaa että mestari on se joka valitaan ensimmäiseksi. Vaan ei tämä näytä vastaavan todellisuutta, sillä pari valitaan rakastumisen kautta.

Entä voimmeko kehittyä mestariksi myös rakastumisen jalossa taidossa? Epäilen. Ei evoluutiokaan näytä luottavan oppimiskykyymme, vaan haluaa itse sanella lopputuloksen.

31. Vaiheet     

Parisuhteen kehitysvaiheet: Nainen ihastuu Mieheen. Mies on Mies silloin kuin miehellä on vapaus valita. Miehestä tulee mies, kun mies sitoutuu yhteen vaihtoehtoon. Mutta naisen ihastus haihtuu, kun mies ei enää ole Mies, niinpä hän päättää jättää miehen, jolloin miehestä tulee ies. Se että mies on ies, on täydellinen syy ja selitys lopettaa parisuhde ja aloittaa kehä alusta. Sen sijaan jos mies säilyttää vapautensa valita, mies on Ties mikä ja hän jättää naisen ennen kuin kuin muuttuu mieheksi.

Jättääkö tämä ajatelma tällaisenaan liian kitkerän jälkimaun?

Kysykäämme siis vielä, missä tämä kaikki tapahtuu, naisen tunteissa vai miehen teoissa? Ja kuka on syyllinen? Tämä ajatelma vastaa: ei kummassakaan erikseen, sillä todellisuus piilee kehässä, joka sisältää kaikkien osapuolten tunteet ja teot, ja jos joku niin evoluutio. Tämän tasapuolisempaa tuomiota ei voi kukaan jakaa.

Tuliko tästä ajatelmasta nyt mauton?

32. Kohtuullisuus     

Kun asiat ovat kohtuullisesti, mikään ei tunnu miltään. "Ei miltään" aiheuttaa ahdistusta, koska ihminen tarvitsee tunteita. Kohtuuton ahdistuksen tunnekin on parempi kuin ei mitään.

33. Mustelma     

Kun tunteet ovat pahasti mustelmilla, silittäminenkin voi tehdä kipeää.

34. Puuro     

Meillä näyttää olevan sitkeä harhakuva siitä, että maailmasta voi esittää kysymyksiä, joihin on oikeita vastauksia. Sillä maailma on kuin puuro, jolla ei ole ydintä. Puuroa voidaan kyllä syödä ja se jalostuu tietyn prosessin tuloksena, mutta tulosta emme kutsu enää puuroksi. Voit pitää tätä ajatelmaa yhtenä puuron jalostettuna lopputuloksena.

35. Harha     

Täydellisyyden harha on hirveä. Siis se että voisi olla olemassa ratkaisu, jossa kaikkien kaikki toiveet toteutuvat yhtäaikaisesti. Ajattelemme: minä tiedän mitä tarkoittaa täydellinen ratkaisu minun osaltani, muut saavat toteuttaa ratkaisun muut osat niin, että ne ovat täydellisiä heidän osaltaan, kunhan vain minun täydellisyyteeni ei kajota. Jos ratkaisu kaikesta huolimatta on epätäydellinen kannaltani, muut ovat toimineet väärin minua kohtaan ja ovat siten velvollisia korvaamaan kärsimykseni.

Missään muussa täydellisyyttä ei janota niin kuin parisuhteessa. Voisiko tuon täydellisyyden harhan murskata järjen moukarilla?

Meillä on siis tunne että ansaitsemme meille täydellisesti sopivan parin. Tämä on siis tunne, mutta miten tulkita se järjen kielelle?

Olkoon kolme ominaisuutta, joissa jokaisessa riittää vain paras, jotta uusi pariehdokas täyttäisi täydellisyysehdon. Lisäksi olkoon lähtökohtana kolme aikaisempaa pariehdokasta, joiden ominaisuudet olet oppinut tuntemaan. Kolme on tietysti naurettavan pieni luku, mutta siitä on hyvä lähteä, sillä asiat käyvät kovin monimutkaisiksi, kun luvut kasvavat. Lopuksi olettakaamme, että aina kun uusi ehdokas on testattu, seuraavan ehdokkaan on ylitettävä myös kyseisen ehdokkaan ominaisuudet. Eli rima nousee sitä mukaan kun uusia ehdokkaita testataan.

Nyt voimme siirtyä puhtaan järjen alueelle ja tehdä laskelmia siitä miten todennäköistä on, että löydämme täydellisen parin. Ensimmäisellä yrityksellä todennäköisyys on (1/4)* (1/4)* (1/4) = 1/64. Seuraavalle ehdokkaalle todennäköisyys on (1/5)* (1/5)* (1/5) = 1/125. Tulos ei vaikuta kovin lupaavalta, mutta ainahan voi yrittää uudestaan. Matematiikka on kuitenkin armotonta. Vaikka yrittäisit sata kertaa, todennäköisyys, että löydät täydellisen parin ei nouse korkeammaksi kuin 1/25. Niin, ja jos löytäisitkin, niin tuskin itse olet juuri tuolle ehdokkaalle täydellinen pari (toki oletamme että pari on samanlainen kuin sinä). Jos kaikki aloittaisivat samaan aikaan valinnan alusta, vain 1 pari 4096:sta löytäisi toisensa ensimmäisellä valintakierroksella. Jos olet yksi noista onnekkaista, kiitä onneasi.

Näin siis järjen moukari yrittää takoa tunteisiin jotain järkeä. Mutta tapahtuuko mitään merkittävää? Enpä luule. Sen sijaan evoluutio on varustanut meidät toisenlaisella mekanismilla. Se perustuu siihen, että rakastuminen tuottaa tunteen siitä että pariehdokas on täydellinen. Evoluutio olettaa, että siinä vaiheessa kun rakastuminen on ohi, ja tunne haihtunut, suhde on edennyt sen kannalta riittävän pitkälle, eli jälkeläisen alulle saattamiseen.

Kuten huomaatte, tunne lyhyt, järki pitkä mutta tylsä.

36. Älykkyys     

Ovatko älykkään ihmisen ennakkoluulot älykkäämpiä kuin muiden? Jos ovat, niin millä perusteella, sillä ennakkoluulothan ovat enimmäkseen yhteistä omaisuuttamme, ja tarjolla oleva valikoima on aina rajallinen. Sitä paitsi meillä on taipumus valita ennakkoluulomme jonkinlaisen hyötynäkökohdan perusteella (tosin ei välttämättä tietoisesti). Tästä seuraa pikemminkin että älykkäiden ihmisten ennakkoluulot ovat heille hyödyllisempiä kuin muiden ennakkoluulot muille. Lopputuloksella ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miten ennakkoluulon sisältö vastaa todellisuutta.

Onko tämä ajatelma älykäs? Tuskin, sillä mitä hyötyä tästä ajatelmasta voisi olla ajatelman kirjoittajalle?

37.  Viisas    

Eikö tässäkin päde se totuus, että älykkyys on vain keino, jota voidaan käyttää joko oikein tai väärin. Tunneälykäs henkilö on siten vielä vaarallisempi kuin muuten vain älykäs henkilö, elleivät henkilön arvot ole samalla tasolla tunneälykkyyden kanssa. Pikemminkin, tunneviisas, tunne viisas.

38. Laatikot     

Mies on musta laatikko, johon nainen syöttää tunteitaan ja saa tekoja vastineeksi. Nainen on punainen laatikko, johon mies syöttää tekojaan ja saa tunteita vastineeksi. Vain tunneviisas voi ymmärtää tämän ajatelman oikein.

39. Käännös     

Proust kirjoitti: ”... rakastaminen on kirous jollaisia langetetaan saduissa, eikä siitä pääse irti ennen kuin lumous on haihtunut”. Pitäisi olla ” ... rakastuminen on kirous jollaisia langetetaan saduissa, eikä siitä pääse irti ennen kuin lumous on haihtunut, rakastaminen on sen sijaan jotain, joka voi syntyä vasta lumouksen haihtumisen jälkeen”. Missä välissä käännösvirhe tapahtui?

40. Liekit     

Rakastumisen lokeron seinät ovat liekkejä, ne lämmittävät miellyttävästi, mutta niihin voi myös polttaa itsensä. Älä siis yritä poistua lokerosta ennen kuin liekit ovat hiipuneet.

41. Taudit

Nykyaikainen parisuhde on kuin immuunijärjestelmä, joka tuhoaa omia solujaan ja aiheuttaa sokeritaudin. Tietyssä kehitysvaiheessa tarvitaan riittävä määrä ulkoisia vihollisia, jotta immuunijärjestelmä toimisi oikein. Eli parisuhde, samoin kuin immuunijärjestelmä, on kehittynyt sopeutumaan tiettyyn normaaliin ympäristöön, joka on lähes koko evoluution ajan tuottanut loppumattoman uhkien ja vaikeuksien vyöryn. Nyt kun suurin osa todellisista uhkista ja äärimmäisistä vaikeuksista on torjuttu jo ennalta, immuunijärjestelmä etsii kohteet paikoista, joihin evoluution kannalta normaalissa olotilassa ei olisi kiinnitetty mitään huomiota.

Vai olisiko niin että parisuhteen takana on jokin virus, kuten ehkä sokeritaudissakin, joka aiheuttaa sinänsä vaarattoman taudin, mutta jää kalvamaan ruumista tai mieltä ja lopulta aiheuttaa taudin puhkeamisen. Mahtaako tämä ajatelma sisältää viruksen ja olisiko virus sopivasti heikennetty siten että se toimisi rokotteena?

42. Ennakkoluulo     

Nämä ajatelmat ovat täynnä ennakkoluuloja. Jos yrittäisin kirjoittaa tähän jonkin jälkiluulon, siitä tulisi välittömästi ennakkoluulo. Voisinko jotenkin yrittää kiertää tätä tosiasiaa? Kirjaan ensin ennakkoluulon ja sitten muutaman mahdollisen jälkiluulon, joita siis en vielä luule tosiksi, mutta joita voisin luulla luulevani tosiksi joskus myöhemmin.

Yksi ennakkoluulo sellaisena kuin sen tunnen tätä kirjoittaessani: "Nainen on aina uskollinen. Hän on täydellisen uskollinen tunteilleen, juuri niille tunteille, joita hänellä kulloisenakin hetkenä on. Kaikki muu on toissijaista, myös aiemmin koetut tunteet, ajatukset ja lupaukset, sillä ajatus omien tunteiden pakottamisesta aiheuttaa kestämättömän ahdistuksen tunteen."

Mitä olisivat mahdolliset jälkiluulot, sen jälkeen kun olisin saanut niin viisaalta kuulostavaa palautetta, että muuttaisin ennakkoluuloni toisiksi?

Voisinko esimerkiksi kuvitella uskovani tulevaisuudessa että

"Naisissa ja miehissä ei ole tunneuskollisuuden kannalta mitään olennaista eroa."

"Tunteilleen on pakko olla uskollinen, koska tunteemme ovat uskomme mitta. Aikaisemmat lupaukset voivat kuitenkin vaikuttaa siihen miten tunnemme juuri nyt. "

On kovin vaikeaa kirjoittaa lauseita, joihin ei lainkaan usko. Tässäkin tapauksessa nuo väittämät eivät oikeastaan ole muuta kuin tarkennuksia alkuperäiseen ennakkoluuloon. Eli yritetäänpä uudestaan:

"Naiset eivät tee päätöksiään tunteen perusteella, vaan aina järkeilevät mikä on oikea ratkaisu ja valitsevat juuri tämän oikean ratkaisun."

Tuntuu mahdolliselta, että tiettyjen ehtojen vallitessa päätyisin tällaiseen ennakkoluuloon. Mutta tässäkin luulossani mahdollisesta tulevasta ennakkoluulosta on kysymys lähinnä siitä, että tulkitsen juuri nyt lauseen itselleni sopivalla tavalla. Mikä olikaan siis järjen tehtävä?

43. Hymy     

Tässä lauseessa selitetään tämä lause: tämän lauseen sisällön selittäminen on tämän lauseen sisältö. Sisältö on kehä, kehän kiertäminen ja se mitä kehän kiertämisen jälkeen jää jäljelle. Se on kuin kissan hymy, joka jää kun kissa katoaa. Hymy on siis yhdistelmä tunteita, jotka jäävät hetkeksi elämään kehomme tunteina. Hymy on myös se mitä se aiheuttaa katsojassa, kun hymy hivelee jotain. Mitä haluamme hymyllä, mitä ajatelmalla? 

44. Koe     

Onko tunnetta ilman kohdetta, kissan hymyä ilman kissaa? Näin voisi ajatella, sillä voihan olematon raajakin olla kipeä. Tätä voisi tutkia vaikka siten, että painaa ensin tarkasti muistiinsa, missä kohtaa ja millainen on rakastumisen tunteen fyysinen ilmentymä. Sitten kun rakastumisen lumous on haihtunut, yrittää tuottaa saman fyysisen tunteen samaan paikkaan kuin rakastuessaan. Jos tämä koe johtaa positiiviseen tulokseen, niin vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen. Tässä muodossa koe olisi kuitenkin eettisesti hyvin arveluttava.

45. Hivelevyys     

Naisen ääni (parhaimmillaan, pahimmillaan) vaikuttaa mieheen suoraan ohi järjen suojamekanismien (varmaan myös päinvastoin - en voi tietää). Olisiko tässä jokin yhtymäkohta musiikkiin? Tuntuu jopa siltä että tietty musiikki voi tuottaa saman tunteen kuin tietyn henkilön ääni. Onko tämä vain satunnainen ilmiö, vai voisiko se kertoa meille jotain?

Ääni, katse, kosketus, hymy, kaikki voivat olla tunteita hiveleviä – olkaa siis varovaisia, hivelevyys voi suistaa oman tai toisen elämän raiteiltaan. Vaan onko sittenkin parempi vaeltaa vapaana omia polkujaan (kunnes ehkä päätyy uusille raiteille) kuin kulkea ikuisesti samoilla raiteilla?

Minkälaisen tietoisen päätöksen voimme oikeastaan tehdä? Tietoisesti voimme ehkä välttää vaarallisia raiteita, tai vaihtoehtoisesti valita juuri ne vaarallisimmat raiteet ja sitten suistua niiltä. Sen sijaan on ilmeisen vaikea palata takaisin raiteelle, josta on jo suistunut.

Ovatko nämä ajatelmat suistumassa lopullisesti raiteiltaan?

46.  Etapit      

Mitkä ovat olleet sen Odysseuksen matkan tärkeimmät etapit, jotka ovat näihin ajatelmiin lopulta johtaneet? Jos mainitsisin nimiä, niin mitä haluaisin sanoa? Lue näitä, jotta tulisit viisaammaksi, tai ehkä vain yritän osoittaa sivistykseni. Toisaalta, jos en mainitsisi mitään nimiä, niin ehkä yrittäisin kieltää esikuvani, tai toivoisin että ajatelmia luettaisiin ilman kahlitsevia esikuvia.

Tietysti etappeja on ollut, hyvinkin paljon, yhden olen nimeltä maininnut, muita mainitsen tässä pelkillä nimikirjaimilla: LW, JK, AD, DK, ST, LC, MU. Tämä ratkaisu jättää lukijalle siis huvin arvailla, mihin henkilöihin nimikirjaimet viittaavat.

Mutta elämän näkemyksen lisäksi tarvitaan myös itse elämä, ja elämähän koostuu suhteistamme toisiin ihmisiin. Kiitän erityisesti niitä henkilöitä, jotka ovat olleet vaikuttavimpien tunteiden alullepanijoita ja kohteita, sillä ilman heitä nämä ajatelmat olisivat jääneet pelkäksi luurangoksi, vailla lihaa ja verta. Sattuneista syistä, en mainitse edes heidän nimikirjaimiaan.

47. Kuuluisuus     

Mahdanko haluta kuuluisuutta näiden ajatelmien avulla? Tai jos ei aivan kuuluisuutta niin ainakin jonkinlaista yhteisön hyväksyntää. Voisin yrittää vastata että en, mutta se olisi näiden ajatelmien hengen vastainen väite, sillä perustunteemmehan ovat yhteisiä. Voimme peittää niistä osan, mutta emme rehellisesti voi väittää, etteivät ne mitenkään ohjaisi päätöksiämme. Kuuluisuus on yksi hermo, jota voimme hivellä, ja sopivassa määrin hively on ilmeisen miellyttävää. Raskaan hevin soittaminen kuuluisuushermolla lienee epämiellyttävä kokemus.

Voit ilmaista oman hyväksyntäsi ensimmäisen ajatelman hengessä. Samalla voit myös itse saavuttaa yhteisön hyväksynnän tekemälläsi teolla ilman turhaa pelkoa kuuluisuudesta. Toisaalta voin luvata, että ensimmäinen, joka arvaa kaikki edellisen ajatelman nimikirjaimia vastaavat henkilöt oikein, saa nimensä "50 ajatelmaa" kotisivulle. Arvaukset osoitteeseen 50ajatelmaa@gmail.com.

Kuuluisuus se on pienikin kuuluisuus.

48.  Parit      

Nyt voidaan jo kysyä, onko näistä ajatelmista järkeväksi kokonaisuudeksi? Jokainen lukija voi kokeilla tätä ottamalla kaksi satunnaista ajatelmaa ja laittamalla ne vierekkäin ja kuuntelemalla, josko ne ovat samaa mieltä, riitelevät, pitävät mykkäkoulua tai jopa luovat yhdessä jotain uutta. Tässä muutama numero, joista voit muodostaa pareja:

40 8 38 20 1 6 49 13 30 35 2 18 15 50 16 48 19 29 9 45 23 37 28 17 43 22 3 46 7 21 24 36 11 5 34 44 47 39 33 10 14 4 32 27 12 25 41 31 42 26 27 50 35 13 41 15 38 11 42 36 25 7 16 1 19 20 14 21 8 3 23 10 34 5 28 46 32 44 49 47 18 24 39 48 6 9 29 40 26 37 12 4 30 33 17 43 22 45 31 2

Ajatelmapareja on yhteensä 1225, joten jos pidät kiirettä, voit olla ensimmäinen, joka luo tietyn uuden parin. Ajatelmaparien lisääntymiskyky on kuitenkin kyseenalainen, sillä ajatelmien sukupuolijakauma on kovin yksipuolinen.

49. Lähetys     

Mikä outo muutos tapahtuu kun lähetät eteenpäin jotain, jonka olet antaumuksella kirjoittanut. Voit olla kepeällä mielellä loppuun saakka, kiva kirjoitella, ajatella miten joku lukee kirjoituksesi ja ehkä ilahtuu, tai jos ei ilahdukaan, niin kirjoituksesi voi silti hivellä jotain muuta hermoa. Ajatukset ovat yhä turvallisesti pienenä kehänä päässäsi. Mutta sillä hetkellä kun kirje on tiputettu postilaatikkoon tai sähköposti lähetetty, kehä räjähtää. Ajatelmat ovat siis räjähtäneen kehän jäänteitä.

Ennen lähetystä olet kirjoituksesi diktaattori, lähettämisen jälkeen kirjoitus on kuin tahdoton sätkynukke, jonka lankoja lukijat voivat vedellä. Jos tunteesi ajatelmien suhteen ovat kielteisiä tai epäileviä, voit toimia ensimmäisen ajatelman suosituksen mukaan. Voit myös ilmaista mielipiteesi kertomalla parhaan ajatelman numeron.

50. Loppu     

Näiden ajatelmien mieli on siinä miten ne, jossain pienessä mielessä, muuttavat maailmaa. Joitakin muutoksia voi ennustaa, useimpia ei. Sen voin ennustaa, että kohdatessani kenet tahansa ajatelmia mahdollisesti lukeneen, vaikka juuri sinut arvoisa lukijani, joudun kohtaamaan myös ne ajatukset jotka lukemisesta ovat syntyneet. Tässä mielessä maailma ei näytä enää samalta kuin ennen näitä ajatelmia. Uskon että pohjimmiltamme olemme kaikki niin samanlaisia, että jos pidät näitä ajatelmia outoina, joudut pitämään myös itseäsi hieman outona. Tai vielä yleisemmin, minä tahansa näitä ajatelmia pidätkin, joudut pitämään myös itseäsi hieman samanlaisena.


Kalevi Kilkki

Espoossa viikkoa ennen viittä kymmentä
(toukokuussa 2007)

Jälkisanat

Kiitokset kaikille lahjoituksia tehneille. Lahjoitusten määrä oli 649 € 2.7.2007 mennessä.

Ja mitään estettä uusille lahjoituksille ei tietenkään ole.

Kiitokset myös kaikesta palautteesta, sekä kirjallisessa että suullisessa
muodossa. Palaute on ilahduttavasti koskenut ajatelmia laajasti, eikä mikään
yksittäinen ajatelma noussut erityisesti esille. Silti, jos palautteen perusteella
pitää yksi ajatelma nostaa esille, niin se on numero 31 (Mies-mies-ies).

Jonkin verran arvauksia nimikirjaimista (ajatelma 46) on tullut. Kukaan
yksittäinen henkilö ei toistaiseksi (5.7.2007) ole arvannut oikein neljää
enempää. Odottelen vielä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa kerron tällä
sivulla hieman lisää noista nimikirjaimien takana olevista henkilöistä.

Kalevi Kilkki
5.7.2007


Some pictures

Below, I in 1958

 

kk_58.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 yo.jpg

After finishing high school (Mikkelin lyseo) in 1976:

 

 

 

 

 

 

 

 


A presentation in Santander, Spain, June 2007, photo taken by Markus Fiedler:

kuva_kk.jpg